Viikonlopun ideana oli saada ihmisiä ympäri Skotlantia yhteen Emergency Response harjotukseen. Punainen Risti vuokrasi koko Carbisdalen linnan, joka on sellainen 1800-lopulla rakennettu valtava linna, jossa tarinan mukaan kummittelee. Perjantai-iltana saavuttiin Carbisdaleen aika myöhään ja aika nopeasti oltiin nukkumassa kun tiedettiin että lauantai-aamuna oli pakko olla hereillä ja lähdössä 8:30AM.
Emergency Response Team on kokoelma erilaisia ihmisiä, elämän kaikilta aloilta. Periaatteena on se, että kun jossakin tapahtuu jotain (vaikka tulva) Punainen Risti kutsutaan apuun evakuoimaan ja auttamaan ihmisia varsinaisten pelastusviranomaisten apuna. Lauantaina
aamu alkoi briiffauksella missa meille selostettiin kuvitteellinen pelastustilanne ja tarina nuorisojoukosta, jotka olivat kadonneet. Sitten hypattiin ajoneuvoihin ja alettiin ajamaan kohti Tain nimisessa kylassa sijaitsevaa lennoston harjotuskenttaa. Oli mukava turvallisuusbriiffaus sen kentan paallikolta kun han iloisesti totesi etta "No jooo, me paastaan alottaa teidan kanssa nain myohaan kun eilisiltana ku teil oli se pienempi harjotus meilt loyty kuus rajahtamatonta ammusta niin ne piti rajayttaa tanaan turvalliseks... mut sita maaa vaan sanoisin, et jos se on man-made... alkaa koskeko"
Mina olin mukana search and rescue-tiimissa joten aloimme haravoimaan omaa aluettamme. Etsinta keskeytyi kun tiimipaallikon radiopuhelimesta tuli tieto helikopterin pakkolaskusta, jota meidan piti etsia. Tahan kun yhdistaa 11 hengen tiimin, STV-tv kanavan filmikopterin taivaalla ja yhden lehden journalistin ja yli-innokkaan valokuvaajan soppa on valmis. Sanomattakin on selvaa, etta ma en ollut ihan kauheen innoissani kun jain ajoneuvolle radiovahtiin... kun se saamerin journalisti oli jaloissa. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, me loydettiin se helikopteri ja kannettiin kaks uhria ulos kenttasairaalaan ja paastiin hyvin ansaitulle tauolle kunnes tiimipaallikko lahetti minut ja yhden Katen siirtamaan kahta kadonnutta nuorta (jotka oli loydetty 6h jalkeen... nuoret olivat olleet metsassa sen kuusi tuntia oikeasti... aika lahella ettei jouduttu hoitamaan kahta hypotermia nuorta...)
Kun radiosta kajahti etta harjoitus oli ohi, me suunnattiin takaisin kummituslinna Carbisdaleen, joka on muuten rempattu hostelliksi kymmenen vuotta sitten. Ihan mukava ja kaunis paikka, nain jos koskaan olette silla suunnalla.
Illalla meilla oli iltaohjelmaa ja hyvaa ruokaa ja viski virtasi ja laulu raikasi. Aina sunnuntain koulutukseen asti, mutta kerron siita myohemmin kun olen nyt toissa.
Official British Red Cross kavi taalla
Nakyma hotellin takapihalta aamu-usvassa
Hostellin ala-aula :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti