Päätin tänään että kirjoittaisin jotain jotain jännää. Ei tarinoita puolialastomista skottitytöistä, eikä kauppamatkoista. Ja nyt kun istun laitoksen kirjastossa ja pitäisi päntätä kiinteistö-oikeutta... mitään jännää ei tule mieleen.
Olen bongannut tämän syksyn suomalaiset vaihto-opiskelijat meidän laitoksella, en ole uskaltautunut puhumaan, enkä varmaankaan menekään, mutta katselen mieslaumaa aina silloin tällöin ja hymyilen Helsingin slangille ja pohojanmaan murteelle (tai ainakin luulen, että se on pohojanmuata... vaikka minut paremmin tuntevat tietävät etten minä erota pohjoiskarjalan murretta pohjanmaasta.
Yritän ratkoja yhtä oikeustapausta kiinteistöriidasta... ja kuuntelen musiikkia läppäri auki... eipä täällä kirjastossa ole juuri ketään... Täytyy kohta lähteä palaveriin ensiapusocietyn hallituksen kanssa, myöhemmin mennään pubiin parille. Onneksi huomenna on jo torstai...
Viikko on ollut tuskattuvan pitkä ja madellut, johtuu varmaankin siitä että olen kukkunut hereillä tuntikausia aamukahteen ja herännyt ennen kahdeksaa juoksemaan ympäri maita ja mantuja. Mutta nuorena jaksaa, sanoisi isäpappani. (ei sillä, isä jaksaa vieläkin 56-vuoden iässä!) Pitäisi hankkia unirytmi... ja tervellisemmät elämäntavat... yliopiston palkkalistoilla ollessa saa kuntosalin ilmaiseksi (ja muutenkin £15 kuukaudessa sisältäen kaikki urheilutunnitkin kuten joogan, circuitin etc.) enkä ole nyt tänne takaisin tulon jälkeen saanut aikaan kuntosalille raahautua. Ihan typerää. Mutta niin sitä laiskistuu. Kenelläkään mitään vinkkiä mikä motivoisi? Kun tällähetkellä ainoat motivaatiolähteet ovat palkkapäivä ja opintotukipäivä. Ja noh, minusta on tulossa pienimuotoinen aktiviteettinarkomaani... jos kuolen sydänkohtaukseen alle kolmenkympin niin voitte sitten laittaa hautakiveen kirjoituksen "mitä me sanottiin" jos aiotte nyt kertoa, että pitää relatakin. Kyllähän mä relaan, sitten joskus.
Lopuksi kappale Muse:lta, pääosassa ei ole Twilight-elokuvasarja vaan tuo hämmästyttävä laulaja ja hämmästyttävä musiikki, mitä kolme miestä saavat aikaan.
(Ja tietenkin tyttömäinen rakkauslaulu :P)
Ja huomaatteko, kun päättää kirjoittavansa jotain jännää, ei se koskaan onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti