“If you love somebody, let them go. If you love somebody let them go, If they return, they were always yours. If they don't, they never were.”

Päivä 5 - Mitä on rakkaus?

Pikkutytöt kasvavat ympäristössä, jossa meidän odotetaan löytävän se oikea "prinssi" (ero)lapset kasvavat isoiksi toivoen, että joku päivä elämään tupsahtaa se "prinssi" jonka kanssa eletään elämä onnellisena loppuun asti (ja "ydinperheen" lapset pitävät tätä itsestäänselvyytenä), rakennetaan epärealistiset kuvat ihmissuhteista sen ensimmäisen rakkauden kanssa ja itketään kun sydämet särkyvät. Vannotaan ensimmäisen särkyneen sydämen seurauksena, ettei koskaan luoteta kehenkään, varsinkaan miehiin. Myöntäkää vaan tytöt we've all been there.

Ihan samalla tavalla, we've all be there, milloin ihastumisen kohteelta saadan vihdoin numero ja seuraa se "tekstari"-vaihde ja hermoromahdus kun sitä vastausta ei tulekaan heti. Sitten hermoaraastavan "minäenainakaantekstaa" -vaiheen jälkeen kun se "mitä kuuluu?" tekstiviesti tulee seuraa hullut voitontanssit. Ja omassa pienessä mielessä "tuo on tuota rakkautta" Anteeksi vaan naiset siellä, mutta minä olen päätynyt siihen lopputulokseen, että miehillä ei koskaan tule olemaan samalaista suhdetta niiden puhelimiin kuin meillä naisilla. Ja kyllä, 30s on "liikaa" tekstarin laittoon.

Sanotaan, että "love at first sight" joskus tapahtuu. Omassa kaveripiirissä, on enemmän kuin sääntö eikä poikkeus, että pariskunnat on hulluna toisiinsa ja taivaanrantaa maalataan paremmin kun Van Cogh koskaan. Mutta pessimisti kun olen, en ole ihan vakuuttunut, tuon rakkautta ensi silmäyksellä - konseptin oikeellisuudesta.
En usko, että rakkaus on sinisilmäistä, kaiken voittavaa ja imelää. Minulle rakkaus on sitä, että pystyy hyväksymään toisen rypyt ja älyttömyydet ja hyväksymään sen toisen. Kukaan ei ole täydellinen, mutta vastakohdat voi joskus toimia kuin magneetn + ja - navat.
Ehkä rakkaus on sitä, että pystyy puhumaan ongelmista ja kehittymään itsenäisesti samaan suuntaan. Ehkä se on sellaista, ettei anna periksi helpolla.

Itse yritän olla yrittämättä maalaamatta pilvilinnoja, ja yrittämättä antamatta periksi. Monet näistä ystävistä pitävät minua hulluna, mutta as picky as ive been with people, Im a firm believer in that I've picked the best. Ihmissuhteet eivät koskaan ole helppoja, ja kun on kaksi ihmistä kyseessä ne tulevat 10-kertaa monimutkaisemmiksi. Mutta mä toivon että olen nähnyt riittävästi maailmaa ja muiden ihmisten virheitä, että tiedän milloin jotain toivoa on jäljellä. Aina välissä (aika usein) tekee mieli heittää hanskat laatikkoon, mutta onneksi en ole koskaan luovuttanut.

“You may not be her first, her last, or her only. She loved before she may love again. But if she loves you now, what else matters? She’s not perfect - you aren’t either, and the two of you may never be perfect together but if she can make you laugh, cause you to think twice, and admit to being human and making mistakes, hold onto her and give her the most you can. She may not be thinking about you every second of the day, but she will give you a part of her that she knows you can break - her heart. So don’t hurt her, don’t change her, don’t analyze and don’t expect more than she can give. Smile when she makes you happy, let her know when she makes you mad, and miss her when she’s not there.”

Olen sitä mieltä, että kaikista suurin rakkauden teko, on se, että tietää milloin toinen pitää päästää irti. Tämä pätee niin vanhempi-lapsi suhteeseen, ystäviinkiin ja romanttisiin puolisoihin ja vaikka lemmikeihinkin. Jos jotakin oikeasti rakastaa on tärkeää osata sanoa hyvästit, päästää irti, hyväksyä tappio ja muistaa paremmat ajat. Ja iällä ei ole väliä, nuorten tiet erkanevat pois muuton takia, vanhemmat ihmiset eroavat, ja joku 90-vuotias muori saattaa sanoa hyvästit 70-vuoden puolisolleen. Ja silti nämä kaikki ihmiset jatkavat elämää, tavalla tai toisella.

"I know I love you because I know deep down my heart that if I had to choose I would rather not to have you at all, than have you and you'd hate me and leave me anyways."