Kun olin lapsi, en muista oliko minulla yhtä parhainta ystävää. Olen yksi niistä ihmisistä, jotka on ollut kauhean onnekas, siinä että olen saanut tuntea monia ihmisiä. Olen nähnyt heikkoja ihmisiä niin läheltä kuin kaukaa. Riidellyt ja ollut itsekäs idiootti ja filtteröinyt ne jäljelle jääneet timantit.
Minulla on useampi sydänystävä, jotka ovat pysyneet mukana vuosista ja kilometreistä huolimatta. On ihana tuntea, että jossain on joku talo, jonne olen aina tervetullut. Aina on joku talo, jonka vara-avaimen sijainnin tiedän, ja jonka puskiin olen (vieläkin) tervetullut marjavarkaisiin. Huonoja puolia ulkomailla asumisessa on se, että asuu kaukana ystävistä. Olen ollut Suomesta poissa nyt reilu kolme vuotta, siinä ajassa ne rakkaimmat ystävät ovat hankkineet miehiä, eronneet, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin, saaneet lapsia ja juhlineet valmistujaisia, menettäneet vanhempiaan. Ja noh, minä olen yrittänyt parhaani, mutta en varmaankaan tarpeeksi. Monta ystävää on tässä viimeisen viiden vuoden aikana pudonnut kelkasta, mutta ne jäljellä olevat, vaikka olen kurja päivittämään blogia ja facebookkaamaan, puhumattakaan ajasta mun ylibookatuilla suomi-reissuilla, ei se todellakaan tarkoita sitä, etten ajattele teitä.
Mulla on ollut ilo ja kunnia saada elää elämäni näin, ja tuntea ne ihmiset jotka olen tuntenut.
Jos Skotlannin aika on päättyäkseen, matka saattaa jatkua vielä johonkin toiseen maahan tai Suomeen paluuseen. Silloinkin on aika jättää hyvästit tälle elämälle, ja näille Skotlannin timanteille. Täällä Skotlannissa "ystäviini" lukeutuvat tietysti E (lasken sen ystäväksi, koska me oltiin ensin ystäviä :P) mutta se on sellainen ihminen, josta toivon joskus kuulevani sanan tai toisen jos/kun joskus tiet eroaa.
sitten on norjalainen M - jonka kanssa asuttiin yhdessa ekana vuonna, lukemattomat pizza-jäätelöillat joiden aikana puhuttiin pahaa miehistä ja maailmasta. Kaikki ne muistot ekalta vuodelta.
skotlantilainen Em - syntyjään taalta hoodeilta varmaan elamansa loppuun saakka, Tajuttoman ujo ja varautunut biolääketieteenopiskelija, jota on välillä tullu kiskottua mudasta (ja E kiskoo sitten takaisin vuorollaan) sydän täyttä kultaa.
skotlantilainen A - Jossa naen samaa uteliaisuutta ulkomaailmaa kohtaan kuin minulla joskus oli, lähtöisin pienestä kylästä vähän Aberdeeniia pohjoisemmasta, köyhistä oloista, yksi parhaimmista ystävistäni täällä. Raivostuttava opiskelukaveri, mutta mahtava ystävä.
Ja kaikki muutkin ihmiset, joiden kanssa on tullut juhlittua Halloweenia, juotua viiniä, istuttu rannalla iltamyöhään. Miten vaikeaa heistä on sitten luopuakaan, kun se aika tulee.
Minulla on useampi sydänystävä, jotka ovat pysyneet mukana vuosista ja kilometreistä huolimatta. On ihana tuntea, että jossain on joku talo, jonne olen aina tervetullut. Aina on joku talo, jonka vara-avaimen sijainnin tiedän, ja jonka puskiin olen (vieläkin) tervetullut marjavarkaisiin. Huonoja puolia ulkomailla asumisessa on se, että asuu kaukana ystävistä. Olen ollut Suomesta poissa nyt reilu kolme vuotta, siinä ajassa ne rakkaimmat ystävät ovat hankkineet miehiä, eronneet, muuttaneet yhteen, menneet naimisiin, saaneet lapsia ja juhlineet valmistujaisia, menettäneet vanhempiaan. Ja noh, minä olen yrittänyt parhaani, mutta en varmaankaan tarpeeksi. Monta ystävää on tässä viimeisen viiden vuoden aikana pudonnut kelkasta, mutta ne jäljellä olevat, vaikka olen kurja päivittämään blogia ja facebookkaamaan, puhumattakaan ajasta mun ylibookatuilla suomi-reissuilla, ei se todellakaan tarkoita sitä, etten ajattele teitä.
Mulla on ollut ilo ja kunnia saada elää elämäni näin, ja tuntea ne ihmiset jotka olen tuntenut.
Jos Skotlannin aika on päättyäkseen, matka saattaa jatkua vielä johonkin toiseen maahan tai Suomeen paluuseen. Silloinkin on aika jättää hyvästit tälle elämälle, ja näille Skotlannin timanteille. Täällä Skotlannissa "ystäviini" lukeutuvat tietysti E (lasken sen ystäväksi, koska me oltiin ensin ystäviä :P) mutta se on sellainen ihminen, josta toivon joskus kuulevani sanan tai toisen jos/kun joskus tiet eroaa.
sitten on norjalainen M - jonka kanssa asuttiin yhdessa ekana vuonna, lukemattomat pizza-jäätelöillat joiden aikana puhuttiin pahaa miehistä ja maailmasta. Kaikki ne muistot ekalta vuodelta.
skotlantilainen Em - syntyjään taalta hoodeilta varmaan elamansa loppuun saakka, Tajuttoman ujo ja varautunut biolääketieteenopiskelija, jota on välillä tullu kiskottua mudasta (ja E kiskoo sitten takaisin vuorollaan) sydän täyttä kultaa.
skotlantilainen A - Jossa naen samaa uteliaisuutta ulkomaailmaa kohtaan kuin minulla joskus oli, lähtöisin pienestä kylästä vähän Aberdeeniia pohjoisemmasta, köyhistä oloista, yksi parhaimmista ystävistäni täällä. Raivostuttava opiskelukaveri, mutta mahtava ystävä.
Ja kaikki muutkin ihmiset, joiden kanssa on tullut juhlittua Halloweenia, juotua viiniä, istuttu rannalla iltamyöhään. Miten vaikeaa heistä on sitten luopuakaan, kun se aika tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti