Löpinää

Näytän päivittelevän tätä blogia säännöllisen epäsäännöllisesti. Anteeksi. Yritän aina olla parempi blogaaaja mutta siihen sitten jää. Syytän 50 tuntista työviikkoa ja unenpuutetta. Joka perjantai-ilta melkein aloitan päivittämään tätä, mutta siihen se sitten jää. Mutta toisaalta, mitä enemmän tätä lykkää sitä korkeampi on kynnys, sillä asiamäärä mitä pitäisi kertoa kasvaa, eikä sitten tiedä enää mistä aloittaa.

Tentit tulivat ja luojan kiitos menivät, arvosanat olivat ihan hyvät, ottaen huomioon, että sain sitten E:ltä flunssan toiseksi viikoksi, joka johti minulla sitten mahapöpöön ja oksenteluun (ja isälle soittoon kello 4.00 aamyöllä viisi tuntia ennen tenttiä että kualen pois :D mahtoi isä ihmetellä, mutta piti soittaa jollekulle) Kesäkuussa aloitin työt, paahdan kahta työtä. Olen Aberdeenshiren (eli Aberdeenin maalaiskunnan maakuntahallituksella palvelusuunniteluyksikössä (maailman huonoin käännös, Community Planning law in English) ja omassa osa-aikatyössäni yliopiston asuntotoimistossa (joka näin kesäaikaan lähinnä on 12h Wiin pelaamista ja elokuvien katsomista kun suurinosa asuntolaasukkaista on poissa kotosalla ja syyskuussa sitten uudet poppoot)

Kesäkuussa kävin Scottish Young Lawyers Association vuosikonferenssissa kuuntelemassa puhujia ja tapaamassa muita oikeustieteilijöitä, oli hyvin hyvä kokemus kaikenkaikkiaan. Samana viikonloppuna kävimme Royal Highland Showssa E:n ja hänen perheensä kanssa Edinburghissa. Royal Highland Show kuulostaa kivemmalta kuin oikeasti on, päiväohjelmassa oli siis käytännössä maatalousmessut... ja minut paremmin tuntevat tietävät että noh, traktorit eivät ole ihan mun juttu. Piti vaan sietää E:n isän vitsinheittoa että ”Sonja looook thats a pig! Sheep! Cow!” kun ilmeisesti kaupunkitaustani (?) tarkoittaa että mulla ei sitten ole maalaisjärkeä.

Viime viikolla oli yliopiston valmistujaisviikko, joak tarkoitti siis lukuisia hyvästejä. E tuli koppaamaan ”bachelor of medical sciences” tutkintonsa (lääkiksen tutkinto tulee vasta kahden vuoden päästä) ja sai käydä vanhoissa tutuissa paikoissa sen kanssa. Harmittaa kovasti että sen piti lähteä Aberdeenista, mutta elämässä täytyy tehdä mitä haluaa (sanoisi äitini joka katui ikänsä sitä kun olisi pitänyt mennä sinne matemaattiseen tiedekuntaan lukemaan opettajaksi (äiti hei, miten nolona sä olisit ollu jos susta olis tullu matikkamaikka ja lapset on tyhmempiä kuin saunahalot ainakin mitä matikkaan tulee)

Tuli myös sanottua hyvästit P:lle, ihanalle (ärsyttävälle ja raivostuttavalle) mutta mahtavalle personaalle Bruneista (kyllä se kaakkois-Aasian sulttaanikunta siellä Malesian vieressä) P koppasi neljän vuoden jälkeen bachelor in marine biology tutkintonsa perinteisissä vaatteissaan. Perjantai-iltana mikä oli P:n viimeinen ilta UK:ssa, istuttiin italialaisessa P:n, sen kiinalaisen poikaystävän J:n, Skotlantilainen Peterin ja P:n vanhempien kanssa ja kinasteltiin tuttuun tapaan mitä alkupaloja otettaisiin. Jotenki P ja J, maailman epäkonventionaalisin pari (tässä yksi syy miksi kirjoittaa blogia, saa vähän suomi harjoittelua..... unconventional) onnistuivat aina järjestämään kamalan ihanan kaaoksen aikaan, ihan minne vaan mentiin. Surettaa vaan J:n puolesta, kun 2,5 vuoden jälkeen P lähti, ja tulevaisuus heille tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppoa ihan J:n kristityn ja P:n muslimitaustan takia. Mutta kuten sanottua, vaikka en todennakoisesti ikänä näe P:ta, joitain ihmisiä ei koskaan unohda, ja hän on ollut niin omalaatuinen yksilö että ei toista varmasti tule matkan varrelle.

Mutta elämä jatkuu :) Where there is a will there is a way they say.